Kiirettä pakoon Tallinnaan

Viime viikkojen aikana kotimme on vallannut mielialanvaihteluista kärsivä peto. Peto ilmestyy ovesta usein iltapäivisin, toisinaan vasta illalla. Saapuessaan sen kasvoilla näkyy väsymys, ärsytys ja ahdistus. Ulkoisesti kasvot muistuttavat norsun alapäätä, hartiat ovat kireät ja olemus on kaikinpuolin luotaantyöntävä. Olemme seuranneet tuon pedon edesottamuksia nyt jo liiankin kauan ja päätimme yrittää hankkiutua siitä eroon. Otin siis töistä lomaa ja suuntasimme stressinpoistolomalle Tallinnaan.

 

Ylitalolle ominaiseen kaikki-mulle-heti-nyt-tapaan aikaa järjestelyihin oli vain muutama päivä. Mikäli kyseessä olisi vain Juhoon liittyvät erityisjärjestelyt, aika ei olisi ollut ongelma. Lisää haastetta toi pienen koululaiseni turvapaikan järjestäminen, sillä osa matkasta kohdistuisi arkipäiviin. Luottoystävieni avulla asiat saatiin sovittua ja tiesin jättäväni nappulan parhaaseen mahdolliseen hoivaan.

 

Kulkeminen Tallinnassa olisi varmasti sujunut helposti myös taksin kanssa, varsinkin kun invataksin käyttö ei ole meille välttämättömyys. Pitkä viikonloppumatka kuitenkin vaatii aina suihkupyörätuolin mukanaolon (jätän mainitsematta puolet omaisuudestani, jonka itse pakkasin mukaan), joten totesin tälläkin reissulla kätevämmäksi oman auton käytön myös Viron puolella. Aiemmin tekemämme Helsingin matka toi pientä lisäjännitystä, ainakin Juholle. Onnistuin tuolla matkalla ajamaan useamman liittymän ohi navigaattorista huolimatta, useimmiten ei ollut mitään havaintoa suunnasta, jonne pitäisi mennä ja hukkasin auton parkkihalliin kolme kertaa kahden päivän sisällä.

 

Se nyt vaan on turhaa maksaa liikaa -periaate piti tälläkin kertaa ja pohjustin matkan mahdollisimman laajalla hintavertailulla. Entisen työnantajani TallinkSiljan matkat karsiutuivat heti kättelyssä, sillä hinnat hipoivat pilviä. Viking Linen hinnat sen sijaan olivat kohtuulliset ja hotellivalikoima hyvä. Verkkosivuilta ei kuitenkaan saanut juurikaan tietoa esteettömistä huoneista ja varaus tuli tehdä sähköpostitse. Vastauksen saaminen kesti muutaman päivän, minun kohdallani muutaman päivän liian kauan. Parhaan palvelun ja edullisimman hinnan laivamatkoihin ja hotelliin saimme Eckerö Linen kautta, jonka palvelu toimi joka vaiheessa moitteettomasti.

 

Matkan pääasiallisin tarkoitus oli rentoutua ja päästä irti arjen velvoitteista. Otin jo matkaa varatessani yhteyttä Viimsi Spa -hotelliin, jonka Day Spa- hoitovalikoiman uskoin olevan hyvä ja laaja. Yritin varata ennalta hoitoja sekä itselleni että Juholle. Samalla kerroin Juhon vammasta, jotta osaisivat huomioida sen hoitohuoneen tilassa. Vastauksessaan he kertoivat, etteivät voi tarjota ehdottamiani hoitoja miehelleni, ennen kuin sairaanhoitaja on konsultoinut asiasta, mutta kertoivat aikoja olevan vapaana, mikäli hoitoihin lopulta päädytään.

 

Kun perjantai koitti, pakkasimme tavarat autoon ja suuntasimme kohti Länsisatamaa. Tuuli oli melkoinen ja aavistelimme pienen pahoinvoinnin olevan matkaseurana ennen kuin laiva saapuisi Viroon. Paikallaan pysyminen piti vatsansisällön siellä missä kuuluukin ja totesimme erittäin hyväksi valinnaksi matkatilauksen yhteydessä pakettiin lisätyn Lounge-paikkavarauksen. Hotellimme sijaitsi muutaman kilometrin päässä satamasta ja oli yllättävän helppo löytää, jopa minulle. Tälläkin kertaa päädyimme Radisson blu -hotelliin, jonka yhteydessä kerrottiin olevan suuri Casino.

 

Myös tässä hotellissa esteettömiä huoneita oli saatavissa vain standard-luokassa, joka oli samalla edullisin huonevaihtoehto. Hinnastaan huolimatta huone oli erittäin suuri ja siisti. Huoneen WC oli niin ikään suuri ja siellä oli helppo päästä kääntymään myös pyörätuolilla. Suihkuun oli kuitenkin rakennettu laatoista korotus veden valumisen estämiseksi, joten ilman apua suihkuun siirtyminen ei olisi onnistunut. WC-istuimen ympärille oli lattiaan kiinnitetty kiinteät käsituet, jotka estivät suihkupyörätuolin käytön. Sänky oli tälläkin kertaa taivaallinen isoine tyynyineen. Juho totesi leijuvansa pilvien päällä kun kokeili patjaa ensimmäisen kerran. Myöhemmin katsoessani huonekarttaa totesin esteettömien huoneiden olevan samankokoisia kuin business-luokan huoneet. Luultavasti myös varustetaso on melko samanlainen. Toisaalta en itse ole hotellihuoneelta kaivannut kahvinkeitintä, kunhan sänky on hyvä ja kaapista löytyy minibaari. 

 

 

Illalla puimme parhaat päälle, varustimme lompakot pienillä seteleillä ja suuntasimme kohti Casinoa. En tiedä onko suhteellisuudentajuni hämärtynyt aiemmin tekemälläni Las Vegasin matkalla, mutta suuri ei välttämättä ole adjektiivi jota itse käyttäisin Casinoa kuvatessani. Paikka oli kuitenkin tyylikäs ja siellä oli mukava viettää iltaa coctaileista nauttien. Pelivalikoima oli aika suppea ja koneet huonosti ohjelmoituja sillä voittoja ei matkan aikana käteen jäänyt. Casinolla kulkeminen pyörätuolin kanssa oli hieman hankalaa. Hotellista oli paikkaan pääsy sisäkautta, mutta portaiden viereen ei oltu rakennettu ramppia. Ulkoa kiertämällä siirtyminen kuitenkin onnistui, joskin rampilla kulkeminen vaati pientä avustusta. Sisällä Casinolla pelialue sijaitsi sisäänkäynnin kanssa samassa tasossa, mutta baari oli sijoitettu muutamaa porrasta alemmas. Toisen henkilön avustuksella olisimme sinnekin molemmat päässeet, mutta Juholle edullisempi vaihtoehto oli pysyä ylätasolla ja antaa minun käydä hakemassa juomat :)

 

 

 

Lauantaina matkasimme hieman kauemmas kaupunkialueelta Viimsi Spa -hotelliin, jossa toivoimme viettävämme päivän ihanien, rentouttavien hoitojen parissa. Aiemmin mainitusta sairaanhoitajasta ei ollut mitään apua hoitojen valinnassa eikä hän ilmeisesti edes ymmärtänyt miksi hänen vastaanotolleen menimme. Hoitoajat olivat lupauksista huolimatta jo menneet, eikä heillä ollut tarjota Juholle mitään toivomistani palveluista. Stressin tehopoistajaksi haaveilemaani akupunktiota ei heillä ollut tarjota kuin muutaman kerran kuukaudessa ja palvelu oli kaikilla tavoin epäystävällistä ja tympeää. Pienen harmituksen saattelemana lähdimme ajamaan takaisin hotelliin ja toistaiseksi päivän kohokohdaksi muodostui aiemmin tyrkkymarketista (Merekeskus) Juhon kummitytölle löytämämme ihana morsiustytön mekko sekä riemu siitä, että suuntavaistoni oli toiminut siihen asti poikkeuksellisen hyvin.

 

 

Hotellille saapuessamme suuntasin neljännessä kerroksessa sijaitsevalle Spa-osastolle. Ennakkokuvitelmistani huolimatta palvelutarjonta oli laaja ja itse palvelu enemmän kuin loistavaa. Osa toivomistani hoidoista onnistui jo illalla, loput sovittiin seuraavalle päivälle. Tyytyväisenä siirryimme syömään lounasta hotellin ravintolaan, jonka annokset veivät kielen mennessään.

 

Sunnuntain pääasiallinen tarkoitus oli vain olla ja rentoutua. Tavoite onnistui jopa odotettua paremmin, sillä hieronta oli niin mielettömän ihana, että havahduin unesta kun hieroja kertoi tunnin jo kuluneen. Toivon hartaasti, että seesteisyys näkyi hoidon aikana myös ulkoisesti, sillä olisi äärimmäisen noloa jos pimpelipom-musiikin ohella on kuulunut ei niin naisellista sahausta. Toivoin, että olisimme hoitojen jälkeen päässeet tutkimaan vanhaa kaupunkia, mikäli katujen kivetykset sen sallisivat. Sää oli kuitenkin synkkä ja sateinen, joten sen sijaan lähdimme katsastamaan ostoskeskus Rocca al Marea, jota työkaverini oli kovasti kehunut. Hintataso ostoskeskuksessa oli Suomen tasoa ja kaupat pääasiallisesti samoja ketjuja kuin missä tahansa muuallakin. Lounasvalikoima paikassa oli erittäin hyvä. Valittavana oli monenlaista aina sushista italialaiseen. Raaka kala ei valitettavasti miellytä Juhon makunystyröitä, joten päädyimme tällä kertaa kunnon jenkkimättöön. Valinta oli loistava ja voinkin lämpimästi suositella Mack Bar-B-Que ravintolaa kaikille lihan ystäville.

 

 



Viimeisenä lomapäivänä teimme vielä viimeisiä ostoksia eri puolilla Tallinnaa ja nautimme auringonpaisteesta ja keväisestä ilmasta. Kauppakeskuksissa kulkeminen sujui vaivatta. Jopa rähjäisestä Merekeskuksesta löytyi hissi yläkertaan. Yleisiä WC-tiloja ei ollut tarpeen kokeilla, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyvä vilkaista niiden toimivuutta, jotta olisin voinut jakaa siitä tietoa teille. Virolainen markkinointityyli on vuosien saatossa säilynyt ennallaan, mutta hinnat ovat selvästi nousseet ja tinkivara kadonnut olemattomiin. Luulenpa, että seuraavalla kerralla kun käyn kauppaa "Guccin" laukusta tai "Ed Hardyn" lökäreistä, olemme turkkilaisella basaarialueella (toivottavasti). Hotellissa uloskirjautumisen sai helposti sovittua klo 17 asti. Ensin ajattelin, että pääsemme lepäilemään vielä ennen ajomatkaa, mutta onnistuneesti käytimme kaiken ajan heräteostosten tekemiseen. Hirmuisella kiireellä ennen satamaan lähtöä kävimme vielä tankkaamassa litrahinnaltaan 30 senttiä edullisempaa polttoainetta sekä tarkastimme Prisman hintatason. Mukaan kotisuomeen lähti erilaisia lihoja, joiden hinnat olivat reilusti edullisempia kuin omissa lähiketjuissamme. 17 eurolla saimme muovikassiin täytettä naudan kylmäpaistilla, kanaleikkeleillä, naudan jauhelihalla, porsaan sisäfileellä sekä kahdella ankan rinnalla. Not bad. Lopulta onnistuin viimein siinäkin, missä olen äärimmäisen hyvä; eksymisessä suhteellisen suoralta reitiltä. Pienen paniikin (ja tuhannen kirosanan) saattelemana selviydyimme kuitenkin satamaan.

 

 

 

Seuraavana aamuna herätessäni katsoin ympärilläni olevia purkamattomia laukkuja, pesemätöntä pyykkivuorta, imuria huutavaa lattiaa ja tuhatta muuta asiaa, joka odotti tekijäänsä. Peto, joka oli ollut poissa viimeiset 4 päivää heräsi jälleen henkiin. Ei sovi ihmetellä miksi Juho alkoi jo etsiä seuraavaa matkakohdetta :D

 

Lisää tietoa esteettömästä matkailusta Virossa löydät täältä.

Miniloma Helsingissä

Ensimmäinen yhteinen joulu oli lähestymässä. Suhde Juhon kanssa oli vielä tuore ja ymmärsin olevani ensimmäistä kertaa 10 vuoteen tilanteessa, jossa lahjan valinta ei ollutkaan itsestäänselyys. Pyörittelin mielessäni eri vaihtoehtoja, mutta mikään materiaalinen ei tuntunut sopivalta. Halusin antaa Juholle jotain sellaista, mitä hänellä ei vielä ollut ja jotain mikä ei katoaisi hetkessä. Eräänä iltana keskustelimme aiemmin kokemistamme asioista ja hämmästyin valtavasti miten vähän Juholla oli kerrottavaa. Yhtä päiväristeilyä lukuunottamatta hänen vähät matkakokemuksensa olivat ajalta ennen onnettomuutta. Muutama toteutunut hotelliyöpyminen liittyi harrastuksen myötä tehtyihin pelimatkoihin. Konserttien ja muiden esitysten seuraaminen oli tapahtunut ainoastaan TV:n välityksellä. Olin surullinen siitä kuinka tiukasti liikuntakyvyn menettäminen oli sitonut hänet kotiinsa. Sillä hetkellä ymmärsin, että parasta mitä voisin hänelle lahjaksi antaa, olisi elämyksiä ja kokemuksia joita voisi muistella ilolla vielä vuosien päästäkin.

 

Viikonloppumatka Helsinkiin oli ensimmäinen suunnittelemani matka, jossa tuli huomioida esteettömyys sen jokaisessa vaiheessa. Helsingissä matkustaessani olen usein päätynyt majoittumaan Sokos Hotel Torniin, joka on hotellina laadukas ja palvelu erittäin ystävällistä. Rakenteellisesti se ei kuitenkaan ole paras mahdollinen valinta esteettömälle matkalle alkaen sisäänkäynnin portaista. Hotellin hissi on pieni ja yläkerrassa sijaitsevaan ravintolaan ei ole pääsyä kuin kierreportaita pitkin. Esteettömyys on kuitenkin huomioitu eri tavoin useissa pääkaupunkiseudun hotelleissa, joten valinnassa saattoi ottaa huomioon myös hinnan. Lopulta löysin erittäin kohtuullisen tarjouksen Radisson Blu Royal hotelliin, joka sijaitsi keskeisellä paikalla ajatellen viikonlopun ohjelmasisältöä.

 

Ennen matkaa otin yhteyttä hotelliin tiedustellakseni heiltä mahdollisesti lainattavia apuvälineitä, jotta emme turhaan kuljettaisi mukanamme esimerkiksi paljon tilaa vievää suihkupyörätuolia. Hotellin apuvälineet rajoittuivat kuitenkin huoneesta löytyvään suihkutuoliin, jota Juho ei voisi vammansa laajuuden vuoksi hyödyntää. Samalla kävi ilmi, että hotellilla ei ollut tarjota esteettömiä huoneita valitsemastani huoneluokasta, sillä kaikissa business-luokan huoneissa oli erillisen suihkun sijasta kylpyamme. Vaihtoehdoiksi jäivät huoneluokan alentaminen standard-luokkaan tai korottaminen sviitiksi. Joulupyhien vuoksi hotellin varaustilanne oli hyvin alhainen ja sainkin erittäin hyvän tarjouksen huoneluokan korotuksesta; huoneen vaihto sviitiksi maksoi vain 20 € enemmän yöltä kuin mitä olin jo ehtinyt business-luokasta suorittamaan.

 

Viikonlopun ohjelmasisältöä suunnitellessani halusin kerryttää Juholle mahdollisimman monta uutta elämystä. Vesi on elementtinä ollut Juholle tärkeä, sillä altaassa hänellä on mahdollisuus käyttää jalkojaan tavallista täysipainoisemmin. Vantaalla sijaitseva Flamingo Spa on tarjonnut rentouttavia hetkiä aiemmilla lomillani, sillä vesipuiston lisäksi kylpylä tarjoaa rauhallisen Spa & Wellness osaston, joka 20-vuoden ikärajallaan tarjoaa ihanan hiljaisen ja rauhallisen ympäristön erilaisine altaineen ja saunoineen. Matkajärjestelyjä tehdessäni olin luonnollisesti yhteydessä myös kylpylään varmistaakseni, että heillä on tarjota tarvitsemamme esteettömät palvelut. Kylpylästä varattiin käyttöömme ryhmäpukuhuone, jotta voisin avustaa Juhoa tuolin vaihdossa sekä luvattiin apua uinninvalvojien toimesta portaissa liikkumiseen sekä altaaseen siirtymiseen.

 

Jo suhteen alkuvaiheessa olin päässyt kokemaan Juhon mielettömät laulutaidot eri tilanteissa. Laulaminen on myös ollut hänelle merkityksellistä monellakin tapaa. Eräs tärkeimmistä vaikutuksista, joita laulaminen on tarjonnut, on ollut keuhkojen toiminnan vahvistaminen. Aivan sattumalta löysinkin erään Facebook-päivityksen kautta Helsingistä Melplay-studion, jossa kohtuullista maksua vastaan sai äänittää oman levyn karaoketaustoja hyödyntäen. Lauantain ilta-ohjelmaksi valikoitui Apollo live clubin Stand Up-ilta, joka tarjosi huumoria eri esiintyjien toimesta.

 

Saapuessamme hotelliin olin haltioissani upeista puitteista. Sviitti oli mielettömän kokoinen. Pyörätuolilla siirtyminen huoneesta toiseen sujui vaivatta. Huoneen sänky oli valtava ja tyynyt niin pehmeitä, että olisin halunnut jäädä peiton alle asumaan loppu elämäksi. Juholle sänky oli aavistuksen liian korkea, mutta pienillä ponnisteluilla hänkin pääsi kokemaan sen taivaallisen pehmeyden. Kylpyhuone oli lähes yhtä iso kuin makuuhuonekin. Erillisen suihkun lisäksi sen valikoimiin kuului kylpyamme, jota en harmikseni ehtinyt viikonlopun aikana käyttämään. Huoneen ainoa hankaluus oli huoneen ja käytävän välinen ovi, joka oli erittäin raskaasti aukeava ja siihen kiinnitetty mekanismi esti auki pysymisen. Huoneesta poistuessani oli siis tarpeen muistaa ottaa aina avain mukaan, mikäli halusin päästä vielä takaisin kiertämättä vastaanoton kautta.

 

 

Ensimmäinen varsinainen ohjelmanumero matkalla oli studio äänitys. Välimatkojen ja mukana tarvittavien tavaroiden vuoksi olimme päätyneet lähtemään reissuun omalla autolla. Virhe? Juho oli jo ennen Malmille suuntaamista ehtinyt muutaman kerran toteamaan, että harkitsee vakavasti ajokortin hankkimista itselleen. Navigaattori, Ylitalo ja tuhat eri liittymää ei ollut välttämättä ihanteellisin yhdistelmä. Molempien hämmästykseksi löysimme kuitenkin lopulta perille, emmekä olleet edes myöhässä. Studio-tila oli hyvin pieni koppi, jonne oli yksi korkeahko porras noustavana. Tämä ei kuitenkaan muodostunut ongelmaksi, koska mukana oli maailman vahvin vaimo, minä. Käynnistä Melpparin sudiolla jäi muistoksi seuraava listaykkönen, jota ei luultavasti koskaan kuunnella muiden kuin meidän toimestamme. Hauskaa kuitenkin oli.

 

 

Illalla suuntasimme Apollo live clubille. Auton jätin suosiolla parkkihalliin, jotta saisin itsekin lisättyä illan riemua nestemäisessä muodossa. Illan esiintyjät olivat loistavia, mutta ylitse muiden nousi koomikko Ali Jahangiri. Aivan loistava heppu, joka nauratti tarinoillaan niin, että sain vaihtaa housut hotellille päästyäni (lievää liioittelua). Apollo live club Helsinki onkin erittäin hyvä valinta, mikäli haluaa nauttia esteettömästi hyvästä live-ohjelmasta. Sisääntulo on varustettu rampilla ja sisällä olevien portaiden vierestä löytyy avohissi. Stand up-illoissa ei tarvitse pelätä joutuvansa vitsin kohteeksi, mikäli jättäytyy hieman taaemmas istumaan.

 

Miniloman viimeisenä päivänä suuntasimme Vantaalle. Hyvästä suunnitelmasta huolimatta jouduimme kuitenkin pettymään, sillä Spa & Wellness osasto jäi meiltä kokonaan kokematta. Osastolle kulku on suunniteltu tapahtuvaksi portin kautta, jonne ei edes hyvällä mielikuvituksella pääse pyörätuolin kanssa. Henkilökunnan avustuksella saimme kiertää portin vieressä olevan kahvilan takahuoneen kautta. Jo ensivilkaisulla saatoimme kuitenkin todeta, että altaisiin pääsy on mahdotonta, joko matalaluuden tai usean portaan nousun vuoksi. Kylpylästä lainaamamme suihkupyörätuoli oli sen verran heikkorakenteinen, että se tuskin olisi kestänyt siirtoa portaita pitkin. Toisaalta melko hyvällä lihasmassalla varustettu uimavalvoja ei ollut kovinkaan halukas tekemään töitä asian eteen vaan kehotti meitä suosiolla siirtymään yleiselle allasalueelle. Ilmeisesti Spa & Wellness -osaston lukuisat saunat olisivat kaikesta huolimatta jääneet nekin kokematta liian kapeiden oviaukkojen vuoksi. Vietimme kuitenkin seuraavat tunnit kylpylän allasalueella, jossa rauhaa ja hiljaisuutta ei ollut, mutta jonne pääsi kätevästi siirtymään suihkupyörätuolin avulla altaan loivasti syvenevää pohjaa pitkin.

 

Kaikin puolin viikonloppu Helsingissä sujui mukavasti ja saimme kerättyä paljon ihania yhteisiä kokemuksia myöhempää muistelua varten. Matka oli laatuaan ensimmäinen, mutta ei takuulla viimeinen. Tuolloin en sitä vielä tiennyt, mutta seuraavalla kerralla suuntasimme miniristeilylle Tukholmaan jonka jälkeen kohteeksi valikoitui Tallinna. Siitä sitten seuraavassa tarinassa.

 

Jaana