Viime viikkojen aikana kotimme on vallannut mielialanvaihteluista kärsivä peto. Peto ilmestyy ovesta usein iltapäivisin, toisinaan vasta illalla. Saapuessaan sen kasvoilla näkyy väsymys, ärsytys ja ahdistus. Ulkoisesti kasvot muistuttavat norsun alapäätä, hartiat ovat kireät ja olemus on kaikinpuolin luotaantyöntävä. Olemme seuranneet tuon pedon edesottamuksia nyt jo liiankin kauan ja päätimme yrittää hankkiutua siitä eroon. Otin siis töistä lomaa ja suuntasimme stressinpoistolomalle Tallinnaan.
Ylitalolle ominaiseen kaikki-mulle-heti-nyt-tapaan aikaa järjestelyihin oli vain muutama päivä. Mikäli kyseessä olisi vain Juhoon liittyvät erityisjärjestelyt, aika ei olisi ollut ongelma. Lisää haastetta toi pienen koululaiseni turvapaikan järjestäminen, sillä osa matkasta kohdistuisi arkipäiviin. Luottoystävieni avulla asiat saatiin sovittua ja tiesin jättäväni nappulan parhaaseen mahdolliseen hoivaan.
Kulkeminen Tallinnassa olisi varmasti sujunut helposti myös taksin kanssa, varsinkin kun invataksin käyttö ei ole meille välttämättömyys. Pitkä viikonloppumatka kuitenkin vaatii aina suihkupyörätuolin mukanaolon (jätän mainitsematta puolet omaisuudestani, jonka itse pakkasin mukaan), joten totesin tälläkin reissulla kätevämmäksi oman auton käytön myös Viron puolella. Aiemmin tekemämme Helsingin matka toi pientä lisäjännitystä, ainakin Juholle. Onnistuin tuolla matkalla ajamaan useamman liittymän ohi navigaattorista huolimatta, useimmiten ei ollut mitään havaintoa suunnasta, jonne pitäisi mennä ja hukkasin auton parkkihalliin kolme kertaa kahden päivän sisällä.
Se nyt vaan on turhaa maksaa liikaa -periaate piti tälläkin kertaa ja pohjustin matkan mahdollisimman laajalla hintavertailulla. Entisen työnantajani TallinkSiljan matkat karsiutuivat heti kättelyssä, sillä hinnat hipoivat pilviä. Viking Linen hinnat sen sijaan olivat kohtuulliset ja hotellivalikoima hyvä. Verkkosivuilta ei kuitenkaan saanut juurikaan tietoa esteettömistä huoneista ja varaus tuli tehdä sähköpostitse. Vastauksen saaminen kesti muutaman päivän, minun kohdallani muutaman päivän liian kauan. Parhaan palvelun ja edullisimman hinnan laivamatkoihin ja hotelliin saimme Eckerö Linen kautta, jonka palvelu toimi joka vaiheessa moitteettomasti.
Matkan pääasiallisin tarkoitus oli rentoutua ja päästä irti arjen velvoitteista. Otin jo matkaa varatessani yhteyttä Viimsi Spa -hotelliin, jonka Day Spa- hoitovalikoiman uskoin olevan hyvä ja laaja. Yritin varata ennalta hoitoja sekä itselleni että Juholle. Samalla kerroin Juhon vammasta, jotta osaisivat huomioida sen hoitohuoneen tilassa. Vastauksessaan he kertoivat, etteivät voi tarjota ehdottamiani hoitoja miehelleni, ennen kuin sairaanhoitaja on konsultoinut asiasta, mutta kertoivat aikoja olevan vapaana, mikäli hoitoihin lopulta päädytään.
Kun perjantai koitti, pakkasimme tavarat autoon ja suuntasimme kohti Länsisatamaa. Tuuli oli melkoinen ja aavistelimme pienen pahoinvoinnin olevan matkaseurana ennen kuin laiva saapuisi Viroon. Paikallaan pysyminen piti vatsansisällön siellä missä kuuluukin ja totesimme erittäin hyväksi valinnaksi matkatilauksen yhteydessä pakettiin lisätyn Lounge-paikkavarauksen. Hotellimme sijaitsi muutaman kilometrin päässä satamasta ja oli yllättävän helppo löytää, jopa minulle. Tälläkin kertaa päädyimme Radisson blu -hotelliin, jonka yhteydessä kerrottiin olevan suuri Casino.
Myös tässä hotellissa esteettömiä huoneita oli saatavissa vain standard-luokassa, joka oli samalla edullisin huonevaihtoehto. Hinnastaan huolimatta huone oli erittäin suuri ja siisti. Huoneen WC oli niin ikään suuri ja siellä oli helppo päästä kääntymään myös pyörätuolilla. Suihkuun oli kuitenkin rakennettu laatoista korotus veden valumisen estämiseksi, joten ilman apua suihkuun siirtyminen ei olisi onnistunut. WC-istuimen ympärille oli lattiaan kiinnitetty kiinteät käsituet, jotka estivät suihkupyörätuolin käytön. Sänky oli tälläkin kertaa taivaallinen isoine tyynyineen. Juho totesi leijuvansa pilvien päällä kun kokeili patjaa ensimmäisen kerran. Myöhemmin katsoessani huonekarttaa totesin esteettömien huoneiden olevan samankokoisia kuin business-luokan huoneet. Luultavasti myös varustetaso on melko samanlainen. Toisaalta en itse ole hotellihuoneelta kaivannut kahvinkeitintä, kunhan sänky on hyvä ja kaapista löytyy minibaari.
Illalla puimme parhaat päälle, varustimme lompakot pienillä seteleillä ja suuntasimme kohti Casinoa. En tiedä onko suhteellisuudentajuni hämärtynyt aiemmin tekemälläni Las Vegasin matkalla, mutta suuri ei välttämättä ole adjektiivi jota itse käyttäisin Casinoa kuvatessani. Paikka oli kuitenkin tyylikäs ja siellä oli mukava viettää iltaa coctaileista nauttien. Pelivalikoima oli aika suppea ja koneet huonosti ohjelmoituja sillä voittoja ei matkan aikana käteen jäänyt. Casinolla kulkeminen pyörätuolin kanssa oli hieman hankalaa. Hotellista oli paikkaan pääsy sisäkautta, mutta portaiden viereen ei oltu rakennettu ramppia. Ulkoa kiertämällä siirtyminen kuitenkin onnistui, joskin rampilla kulkeminen vaati pientä avustusta. Sisällä Casinolla pelialue sijaitsi sisäänkäynnin kanssa samassa tasossa, mutta baari oli sijoitettu muutamaa porrasta alemmas. Toisen henkilön avustuksella olisimme sinnekin molemmat päässeet, mutta Juholle edullisempi vaihtoehto oli pysyä ylätasolla ja antaa minun käydä hakemassa juomat :)
Lauantaina matkasimme hieman kauemmas kaupunkialueelta Viimsi Spa -hotelliin, jossa toivoimme viettävämme päivän ihanien, rentouttavien hoitojen parissa. Aiemmin mainitusta sairaanhoitajasta ei ollut mitään apua hoitojen valinnassa eikä hän ilmeisesti edes ymmärtänyt miksi hänen vastaanotolleen menimme. Hoitoajat olivat lupauksista huolimatta jo menneet, eikä heillä ollut tarjota Juholle mitään toivomistani palveluista. Stressin tehopoistajaksi haaveilemaani akupunktiota ei heillä ollut tarjota kuin muutaman kerran kuukaudessa ja palvelu oli kaikilla tavoin epäystävällistä ja tympeää. Pienen harmituksen saattelemana lähdimme ajamaan takaisin hotelliin ja toistaiseksi päivän kohokohdaksi muodostui aiemmin tyrkkymarketista (Merekeskus) Juhon kummitytölle löytämämme ihana morsiustytön mekko sekä riemu siitä, että suuntavaistoni oli toiminut siihen asti poikkeuksellisen hyvin.
Hotellille saapuessamme suuntasin neljännessä kerroksessa sijaitsevalle Spa-osastolle. Ennakkokuvitelmistani huolimatta palvelutarjonta oli laaja ja itse palvelu enemmän kuin loistavaa. Osa toivomistani hoidoista onnistui jo illalla, loput sovittiin seuraavalle päivälle. Tyytyväisenä siirryimme syömään lounasta hotellin ravintolaan, jonka annokset veivät kielen mennessään.
Sunnuntain pääasiallinen tarkoitus oli vain olla ja rentoutua. Tavoite onnistui jopa odotettua paremmin, sillä hieronta oli niin mielettömän ihana, että havahduin unesta kun hieroja kertoi tunnin jo kuluneen. Toivon hartaasti, että seesteisyys näkyi hoidon aikana myös ulkoisesti, sillä olisi äärimmäisen noloa jos pimpelipom-musiikin ohella on kuulunut ei niin naisellista sahausta. Toivoin, että olisimme hoitojen jälkeen päässeet tutkimaan vanhaa kaupunkia, mikäli katujen kivetykset sen sallisivat. Sää oli kuitenkin synkkä ja sateinen, joten sen sijaan lähdimme katsastamaan ostoskeskus Rocca al Marea, jota työkaverini oli kovasti kehunut. Hintataso ostoskeskuksessa oli Suomen tasoa ja kaupat pääasiallisesti samoja ketjuja kuin missä tahansa muuallakin. Lounasvalikoima paikassa oli erittäin hyvä. Valittavana oli monenlaista aina sushista italialaiseen. Raaka kala ei valitettavasti miellytä Juhon makunystyröitä, joten päädyimme tällä kertaa kunnon jenkkimättöön. Valinta oli loistava ja voinkin lämpimästi suositella Mack Bar-B-Que ravintolaa kaikille lihan ystäville.
Viimeisenä lomapäivänä teimme vielä viimeisiä ostoksia eri puolilla Tallinnaa ja nautimme auringonpaisteesta ja keväisestä ilmasta. Kauppakeskuksissa kulkeminen sujui vaivatta. Jopa rähjäisestä Merekeskuksesta löytyi hissi yläkertaan. Yleisiä WC-tiloja ei ollut tarpeen kokeilla, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyvä vilkaista niiden toimivuutta, jotta olisin voinut jakaa siitä tietoa teille. Virolainen markkinointityyli on vuosien saatossa säilynyt ennallaan, mutta hinnat ovat selvästi nousseet ja tinkivara kadonnut olemattomiin. Luulenpa, että seuraavalla kerralla kun käyn kauppaa "Guccin" laukusta tai "Ed Hardyn" lökäreistä, olemme turkkilaisella basaarialueella (toivottavasti). Hotellissa uloskirjautumisen sai helposti sovittua klo 17 asti. Ensin ajattelin, että pääsemme lepäilemään vielä ennen ajomatkaa, mutta onnistuneesti käytimme kaiken ajan heräteostosten tekemiseen. Hirmuisella kiireellä ennen satamaan lähtöä kävimme vielä tankkaamassa litrahinnaltaan 30 senttiä edullisempaa polttoainetta sekä tarkastimme Prisman hintatason. Mukaan kotisuomeen lähti erilaisia lihoja, joiden hinnat olivat reilusti edullisempia kuin omissa lähiketjuissamme. 17 eurolla saimme muovikassiin täytettä naudan kylmäpaistilla, kanaleikkeleillä, naudan jauhelihalla, porsaan sisäfileellä sekä kahdella ankan rinnalla. Not bad. Lopulta onnistuin viimein siinäkin, missä olen äärimmäisen hyvä; eksymisessä suhteellisen suoralta reitiltä. Pienen paniikin (ja tuhannen kirosanan) saattelemana selviydyimme kuitenkin satamaan.
Seuraavana aamuna herätessäni katsoin ympärilläni olevia purkamattomia laukkuja, pesemätöntä pyykkivuorta, imuria huutavaa lattiaa ja tuhatta muuta asiaa, joka odotti tekijäänsä. Peto, joka oli ollut poissa viimeiset 4 päivää heräsi jälleen henkiin. Ei sovi ihmetellä miksi Juho alkoi jo etsiä seuraavaa matkakohdetta :D
Lisää tietoa esteettömästä matkailusta Virossa löydät täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti